Operaatiostani tulee virallisesti kuluneeksi kuusi vuotta 19. syyskuuta, 2019. Kun katson taaksepäin, asiat ovat hyvin eri tavalla kuin mitä ne olivat vain kaksi lyhyttä vuotta sitten. Suurimmaksi osaksi valintani kuitenkin pitävät minut tilivelvollisena ja auttavat minua pitämään liikapainon poissa. Minulle ei suoritettu minkäänlaista taikaleikkausta, joten onnistumiseni ei ole puhdasta tuuria. Yhtä, kaikille sopivaa lähestymistapaa operaation jälkeiseen elämään ei ole, mutta olen huomannut, että onnistumiseen tarvitaan YKSI oleellinen ainesosa. Laihdutusleikkaukseni onnistumisen salaisuus on ….. laskeminen.
Ota Meihin YhteyttäVaihtoehtoisia syömistapoja lihavuusleikkauksen jälkeen
Mitä tulee syömiseen, jotkut päättävät laskea kaloreita, jotkut laskevat hiilareita, jotkut seuraavat proteiinia. Ystäväni kertoi minulle, että hänen painonsa pysyy kurissa, koska hän lopettaa syömisen tultuaan kylläiseksi. Se toimii hänelle. Hän laskee syömiensä suupalojen määrän. (Kunpa minä pystyisin tuohon!)
Toinen ystäväni syö mitä haluaa ja saa pidettyä painonsa tietyllä alueella juoksemalla paljon. Hän laskee viikoittain juoksemiensa kilometrien määrän. Ainoat asiat, jotka saavat minut juoksemaan, ovat irtokoirat, hämähäkit ja kenkien alennusmyynnit. En kuitenkaan voi sanoa ettei se toimi vain siksi, ettei se toimi minun kohdallani. Se toimii hänen kohdallaan, ja vain sillä on merkitystä.
Tärkeä osa onnistumistani on se, että tiedän, mikä minun kohdallani toimii, ja mitä olen tai en ole valmis tekemään pitääkseni yllä terveyttäni ja hyvinvointiani.
Puhutaanpa siis siitä, mitä minä teen. Operaatiostani on kohta kuusi vuotta, ja tuona aikana olen alkanut noudattaa vähähiilarista ruokavaliota, joka sisältää vapaasti rasvoja ja proteiinia. Valitsin tämän syömistavan, koska minun kohdallani se vie pois sen stressin, jota kaiken suuhuni laittamani laskeminen ja kirjaaminen aiheuttaa. Koska syön rajoitetusta ruokavalikoimasta, pystyn pitämään pudotetut kiloni poissa, kunhan pitäydyn rajoitetussa valikoimassani!
Vaikka käytin sanaa rajoitettu, on rajoituksena vain mielikuvitukseni ja luovuuteni. Olen jättänyt pois vaalean tärkkelyksen, kuten riisin, perunat ja leivän, mutta olen avannut ovet häkellyttävälle määrälle kasviksia ja erilaisia ruokakulttuureja.
Tiesitkö, että myskikurpitsaa voi syödä raakana? Oletko koskaan kokeillut Gomen Besigaa, joka on lehtivihanneksia ja naudanlihakuutioita sisältävä etiopialainen ruoka? Toinen suosikkini on Cobb-salaatti, joka koostuu osittain kahdesta maailman herkullisimmasta ruoasta: pekonista ja juustosta, ja sopii täydellisesti operaation jälkeiseen syömistapaani.
Mikä tärkeintä, kirurgini antaa täyden hyväksyntänsä tälle syömistavalle. Tarkan tämänaamuisen painoni perusteella olen saanut pidettyä 88 % pudottamastani painosta poissa. Ei huono tulos, kun operaatiosta on kuusi vuotta ja olen kuusi vuotta vanhempi. Tärkeitä ovat myös muut laskettavat arvot – kolesterolitasoni, sokerihemoglobiinini sekä verenpaineeni ovat kaikki normaalin rajoissa.
Elämä jatkuu – minä pysyn mieluummin kyydissä kuin hyppään pois
Joustavuus vähähiilaristen syömistapojeni suhteen ei ole maailmanloppu, mikäli niiden toteuttaminen ei jostakin syystä ole mahdollista. Koska olen esimerkiksi tällä viikolla leipomassa koulun vanhempainiltaan, vaihdan tapojani ja kirjaan kalorini MyFitnessPal-sovelluksen kautta.
Sen sijaan, että antaisin pikkusormen ja leivonnaiset veisivät koko käden, koska ne ovat niin herkullisia, olen varannut käyttööni varasuunnitelman.
Käytetäänpä vertauskuvana junan kyydistä putoamista. Jos yrität päästä pisteestä A pisteeseen B, eikö ole helpompaa pysyä junan kyydissä ja vain siirtyä toisiin vaunuun, jos nykyinen vaunusi ei yksinkertaisesti toimi kohdallasi? Miksi pitäisi hypätä kyydistä!? Olen paljon mieluummin junan kyydissä kuin radan varressa katselemassa, kun juna kiitää kaukaisuuteen ilman minua.
Tämä viikko on poikkeus eikä sääntö, ja yleisesti ottaen en laske hiilareita, kaloreita, askeleita, kilometrejä, pisteitä tai ruokamääriä. En laske mitään näistä. Olen jotenkin tietoinen määristä, mutta määristä tietoisuus on arvioimista. Laskeminen on suhteellisen tarkkaa.
Tilivelvollisuuden laskelmat lihavuusleikkauksen onnistumisessa
Jos laskeminen on siis osa lihavuusleikkauksen onnistumista, mitä minä sitten lasken? Lasken itseäni. Joka ainoa päivä, oli päivä sitten ollut ”hyvä” päivä pullollaan proteiinia ja kasviksia, tai brunsseja ja mimosoita pursunnut viikonloppu, uskaltaudun vaa’alle joka ainoa aamu.
Totta puhuen on päiviä, jolloin vaa’an lukema ei ole minua todellakaan miellyttänyt, mutta elämän suuressa mittakaavassa ”ei miellyttänyt” ei todellakaan ole sama asia kuin ”musertunut”. Koska suljin silmäni painoltani pääsi se lopulta kohoamaan NIIN suureen lukemaan, että se pyöri päässäni päiväkausia. Se on musertavaa. Puolentoista kilon painonnousu saattaa saada minut ärtymään hetkeksi. Sen kanssa voin kuitenkin elää – toisin kuin painoindeksin 53 kanssa.
En väitä, että päivittäinen vaa’alla käynti voi estää minua lihomasta, mutta se saattaa estää 5 kg lisäpainoa muuttumasta 10, 20 tai vieläkin useampaan kiloon. Onnistumista ei määritä yksinään se, onko jok’ikinen kilo pystytty pitämään poissa. Onnistumiseen kuuluu myös leposykkeen, liikkuvuuden tai jopa läheistesi kanssa jakamiesi hetkien mittaaminen.
Oman sekä läheisteni kokemusten perusteella sinun on laskettava jotakin jok’ikinen päivä, jos haluat lihavuusleikkauksesi olevan onnistunut. Laske kaloreita, laske askeleita, laske ruokasi grammoina, laske hiilareita, laske annoksia, laske kilometrejä, laske suupaloja, laske itseäsi. Haitaksi ei olisi myöskään elämän hyvien hetkien laskeminen.
Ota Meihin Yhteyttä
